Hurriganes on suomalainen rock-yhtye, joka muodostui 70-luvun alussa. Bändi esiintyi aktiivisesti 70-luvulta vuoteen 1984 ja oli suosituimpien rock-bändien listoilla Suomessa, Ruotsissa sekä Virossa. Bändin nimi Hurriganes on tarkoituksellisesti väärin kirjoitettu sanasta Hurricanes (eli pyörremyrskyt). Hurriganes-bändin tunnetuin jäsen, Remu Aaltonen, otti vaikutteita bändin nimeen amerikkalaiselta rock-bändiltä Johnny and the Hurricanes. Bändin varhaisessa vaiheessa kokoonpano harjoitteli helsinkiläisessä autotallissa, jossa he kirjoittivat ensimmäiset sanoitukset tuleviin radiohitteihinsä. Bändin historia onkin mielenkiintoinen ja vaiheita siinä on riittänyt.
Hurriganes sai nopeasti mainetta energisten live-esitystensä ansiosta. Suomalainen viihdeteollisuus ei ollut aikaisemmin nähnyt niin energistä show’ta. Se oli aikaa, jolloin lavaesiintyminen oli hillittyä ja rauhallista keskittyen musiikkiesitykseen, kun taas Hurriganesilla live-veto oli iso osa kokonaisuutta musiikin ohella. Musiikkityyli oli nopeaa ja menevää, ja bändin kansainväliset vaikutteet kuuluivat musiikissa. Perinteinen rock and roll oli juuri läpimurtovaiheessa maailmalla, mistä Hurriganes otti vahvasti vaikutteita omaan tyyliinsä.
Hurriganes-bändiä on tituleerattu harvinaiseksi bändiksi siksi, että bändi teki paljon kaupallista yhteistyötä ulkomailla, ensimmäisenä suomalaisena bändinä historiassa. Yhtye on mielletty monesti pioneeriksi suomalaisen rock-musiikin genressä – ainakin omassa mittakaavassa. Monet suomalaiset rockyhtyeet ovat vuosien saatossa ottaneet Hurriganesista vaikutteita. Hanoi Rocks -bändin kitaristi Andy McCoy on sanonut, että 70- ja 80-luvun ajan Suomessa on tunnettu vain kaksi aitoa rockyhtyettä: Hanoi Rocks ja Hurriganes.
Pitkä ura päättyi
Hurriganes aloitti uransa autotallista. Perinteinen nuorten poikien aloittama autotallibändi soitti pienellä kolmen hengen kokoonpanolla Helsingissä. Vaikka kokoonpano on vuosien saatossa muuttunut ja jäsenet vaihtuneet, on bändin keulahahmo Remu Aaltonen pysynyt yhtyeen keulakuvana läpi vuosikymmenten. Hurriganes julkaisi vielä 70- ja 80-luvun ajan albumeita vuosittain, mutta vuoden 1984 “Hyrrygames” -albumin jälkeen on bändi julkaissut vain satunnaisesti tuotantoaan. Aina vuoteen 2016 asti julkaisi yhtye tuotantoaan satunnaisesti.
Pitkä ura tuli päätökseen, kun Remu Aaltonen ilmoitti, että on aika antaa tilaa uusille kokoonpanoille, mutta ei ennen kuin Hurriganes olisi pitänyt jäähyväiskonserttinsa Helsingin Jäähallissa tammikuussa 2018. Monta vuosikymmentä soittanut bändi on julkaissut virallisten verkkosivujen mukaan 29 levyä. Aina 70-luvulta 2010-luvulle asti jatkunut ura tuli päätökseen, kun Remu Aaltonen julkaisi viimeiseksi jäävän levyn Electric play vuonna 2016 ollessaan itse jo 70-vuotias.
Monta kokoonpanoa. Yksi Hurriganes.
Hurriganes-bändi on vakiinnuttanut asemansa suomalaisen rock-musiikin pioneerina. Remu Aaltonen on ollut pitkän uran ajan yhtyeen keulakuvana ja vaikuttanut monipuolisesti viihdeteollisuuden kehitykseen Suomessa. Poikkeuksellista on, että Remu Aaltonen tunnetaan yhtyeen laulajana, vaikka alun perin hän oli eri yhtyeiden rumpali. Rumpali-laulajayhdistelmä teki Hurriganesista mielenkiintoisen: Hurriganes-yhtyeen syntyessä Aaltonen soitti rumpuja ja lauloi. Yhtye on nähty monella eri kokoonpanolla, “Remun” pysyen kuitenkin aina keulahahmona.
Rumpali ja laulaja Henry “Remu” Aaltonen, basisti Hugo Christer “Crisse” Häkkinen ja kitaristi Ilkka “Ile” Kallio olivat bändin alkuperäinen kokoonpano 70-luvulla. Kallion erottua yhtyeestä keväällä 1972 hänen tilalleen saapui kitaristi Pekka “Albert” Järvinen, ja näin muodostui yhtyeen tunnetuin kokoonpano. Yhtye soitti kyseisellä kokoonpanolla 70-luvulta 80-luvulle, jonka jälkeen kokoonpano on vaihtunut useasti. Yhtyeen pitkän uran aikana bändin jäseninä ovat soittaneet yhteensä 18 eri muusikkoa.
Sex Drugs and Rock´n Roll
Mikäli on seurannut Aaltosen tai muiden Hurriganes-bändin jäsenten lausuntoja mediassa, käy nopeasti ilmi, että aito rock huokuu jokaisesta bändin jäsenestä. Bändin kielenkäyttö on julkisesti hyvin värikästä ja kirosanojen käyttö ei ole poikkeuksellista. Aitoa rock-henkeä ollaan onnistuttu kuvaamana elokuvassa Ganes, joka kertoo Hurriganes-yhtyeen synnystä 1970-luvulla. Elokuva kuvaa Remu Aaltosen elämää ja vaiheita yhtyeen syntyajoilta. Elokuva kertoo taustoja Aaltosen elämästä tämän asuessa ja kasvaessa Vantaalla.
Ganes-elokuva syventyy bändin alkuvaiheisiin, joissa alkoholi, rikollisuus, seksi ja huumeet kuuluivat oleellisena osana Aaltosen ja bändin elämään. Se paljastaa, että Aaltosen elämään on kuulunut rikollisuus, ja että tunnettu rock-ikoni on istunut lyhyen vankilatuomionkin ennen Hurriganesin huippuvuosia. Iltalehden arvostelija kehui elokuvan rakenneratkaisuja ryhdikkäiksi ja vertasi sitä Johnny Cashin elämästä kertovaan Walk the Line -elokuvaan. Tarina kuvaa vaatimattomista oloista ponnistavan Aaltosen nousemista parrasvaloihin.
Englanti kielenä musiikissa
Bändi lauloi englanniksi kappaleensa ja osa menestystä menevän tempon lisäksi saattoi olla yhtyeen kohtalaisen helpot sanoitukset. Tunnetuimpia kappaleita ovat Get On, I Will Stay, Road Runner sekä Woo-oo-ooo-oo-o, joissa kaikissa helpon melodian lisäksi sanoitukset ovat kohtalaisen suoraviivaiset. Bändi menestyi 1970-luvulla englanninkielisillä sanoituksilla, vaikka yleinen englannin kielen taito kansalla ei ollut nykytasolla. Bändin lavaesiintyminen oli riehakasta, ja myöhemmässä vaiheessa bändi nähtiin esiintyvän jo kahden rumpusetin kanssa.
Bändin vaikutus musiikkituotantoon
Hurriganes toimi yhtenä suurena vaikuttajana Suomen musiikkituotantoon. Bändin menestyksestä on kirjoitettu kirjoja sekä tuotettu elokuva. Yhtyeen keulakuvana tunnettu Aaltonen on ajanut aina 1970-luvulta asti uudistuksia muusikoiden oikeuksiin. On kuultu, että Hurriganesin menestyksen aikana Aaltonen vaati parempia oloja ja suurempia palkkoja muusikoille. Tämä vaikutti kokonaisuudessa alan kehitykseen Suomessa muun muassa palkkauksen osalta. Aaltonen on myös nähty Idols-tuomaristossa, jossa hän on valmentanut alalle uusia tulokkaita.
