Suomalaiset ovat esittäneet rockmusiikkia aina 1950-luvulta lähtien, jolloin se sai varsinaisesti alkunsa. Aluksi oli tavanomaista esittää käännösbiisejä ulkomailla suosituista kappaleista. 1960-luvulla musiikkiuransa aloittanut Irwin Goodman oli yksi ensimmäisistä suomalaisartisteista, joka ei tyytynyt käännösbiiseihin vaan sävelsi itse kappaleensa. Hänen biisiensä sanoittajana toimi puolestaan Vexi Salmi. Samaisella vuosikymmenellä uransa aloitti myös paremmin nimellä Hector tunnettu Heikki Harma sekä 1980-luvun alussa tamperelaistunut Dave Lindholm.
Rokki oli vielä puhtaasti nuorisomusiikkia ja esimerkiksi Beatlesin poikien “pitkät” hiukset kauhistuttivat. Yhtenä suomirokin merkkipaaluista on pidetty Juice Leskisen vuonna 1974 julkaisemaa Marilyn-singleä, jossa odotettiin kaihoisasti tähden riisuvan jumpperinsa. Muita tämän suomirokin pioneerin tunnettuja kappaleita ovat olleet muun muassa Kaksoiselämää, Syksyn sävel ja Viidestoista yö. 1970-luvun puolessa välissä suosionsa huipulla oli myös Rauli ”Badding” Somerjoki, joka oli menehtyessään vuonna 1987 vain 39-vuotias.
Suomirokin kulta-aikaa
Badding muistetaan muun muassa kappaleistaan Paratiisi, Ikkunaprinsessa ja Tähdet, tähdet. 1970-luvulla Suomeenkin rantautunut punk innoitti monia lauluntekijöitä ja 1980-luvun alussa vaikutuksia haettiin ns. uuden aallon rockista. Monet yhä tänäkin päivänä suositut ja esiintyvät artistit aloittivat uransa, muiden muassa Pelle Miljoona, Kauko Röyhkä, Kari Peitsamo ja Tuomari Nurmio. Ismo Alanko luotsasi sekä Hassisen kone että Sielunveljet -bändejä. Hänen veljensä Ilkka oli puolestaan perustamassa Neljä Ruusua -bändiä.
1980-luvulla alkunsa saivat monet suomirokin jättiläiset: Popeda, Dingo, Leevi and the Leavings, Eppu Normaali sekä Yö. Rokkaamisensa aloitti myös Neljä Ruusua, Miljoonasade sekä Kolmas Nainen. Suomalaisten viehtymys suomen kielellä laulettuun rockiin on näkynyt käytännössä aina. Kuitenkin esimerkiksi Wigwam ja Hurriganes rokkasivat rohkeasti englanniksi. Vuonna 1979 perustettu Hanoi Rocks oli pitkään kansainvälisesti menestynein suomalaisbändi, eikä syyttä. Loistavat biisit ja energinen lavashow villitsivät aina Yhdysvalloissa ja Japanissa saakka.
Punkkia ja naisrokkareita
Miesrokkareiden lisäksi suomirokin kulta-aikoina lavoja valloittivat muun muassa Tuula Amberla, Muska, Liisa Akimof sekä Virve ”Vicky” Rosti. Punkbändejä perustettiin ympäri Suomea aatteen mukaisesti soitto- tai laulutaitoja korostamatta. Tärkeämpää oli yhteiskunnallinen kantaaottavuus ja vaikuttaminen tai – bändistä riippuen – hauskanpito. Tahtia ei haitannut edes julkinen paheksunta. Vuosi 1978:han muistetaan muun muassa siitä, että silloin onnistuttiin estämään Sex Pistolsin esiintyminen Suomessa. Kyseinen bändi tekikin sitten ensiesiintymisensä Suomessa vasta vuonna 1996.
80-luvun hardcore punk -bändeistä muistetaan ainakin Kaaos, Lama, Terveet kädet, Kohu-63, Riistetyt ja Appendix. Vuonna 1988 perustettiin ikisuosittu Klamydia – ja tällä viitataan siis vaasalaisbändiin, ei sukupuolitautiin. Yksi suomipunkin ja -rockin merkkipaaluista oli Tehosekoitin-yhtyeen Ari ”Arska” Tiaisen perustama lahtelainen Levy-yhtiö, jonka tallissa oli Tehosekoittimen lisäksi myös muun muassa Apulanta. Vuonna 1991 perustetun bändin virta ei ole vieläkään loppumassa, vaan se jaksaa villitä yhä yleisöään turuilla ja toreilla.
Metallin hurmosta
Nykyään suomalaiset ovat varsinaista metallimusiikkikansaa. Näin ei ole luonnollisestikaan ollut aina, vaan Suomeen rantautuessaan metallimusiikki muodosti punkin lailla alakulttuurin, jonka edustajia ei katsottu aina hyvällä. Hard rock -bändien pioneereja ovat olleet muun muassa vuonna 1976 perustettu Peer Günt sekä 1978 perustettu Zero Nine. 1980- ja 1990-lukujen taitteesta muistetaan esimerkiksi keravalainen Stone, jota pidetään yhtenä suomalaisen trash metallin uranuurtajista. Metallibändien 1990-luvulla aloittamalle maailmanvalloitukselle ei näy loppua.
Nightwishin, The Rasmuksen ja HIMin lisäksi kansainvälisesti menestyneitä bändejä ovat olleet muun muassa Sentenced, Amorphis, Apocalyptica, 69 Eyes, Children of Bodom, Sonata Arctica ja Lordi. Eikä pidä unohtaa myöskään suomen kielisistä sanoituksistaan tunnettuja bändejä ja artisteja, kuten CMX, Kotiteollisuus, Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus, Stam1na, Zen Cafe, Maija Vilkkumaa, Happoradio ja PMMP. Viime vuosina esimerkiksi Litku Klemetti, Mara Balls ja Death Hawks ovat ihastuttaneet musiikillaan.
Suomalainen rock elää ja voi hyvin
Tässä siis muutamia alalla vaikuttaneita ja yhä edelleen toimivia tekijöitä. Vaikka tässä ei ole ollutkaan mahdollista nostaa esiin läheskään kaikkia suomalaisen rockin kärkinimiä, jo tästä listauksesta noussee esiin, miten monipuolisesta genrestä on kysymys. Mielenkiintoista on sekin, miten soittolistojen kärjessä keikkuu yhä tuttuja nimiä vuosikymmenten takaa. On ilahduttavaa, miten vanhat herrat ja daamit jaksavat yhä rokata tuottaen kulttuuria ja elämyksiä sekä suomalaisille että myös kansainvälisille yleisöille.
Rock sieluissamme ja sydämissämme
Suomalaisen rockin juuret ulottuvat aina 1950-luvulle asti. Vuosikymmenten varrella erilaiset kansainväliset suuntaukset ovat ulottuneet myös suomirokkiin ja niin punk, uusi aalto kuin metallikin ovat näkyneet – ja kuuluneet – kotimaisessakin tuotannossa. Tässä artikkelissa kerrotaan joistakin merkittävimmistä artisteista ja bändeistä suomalaisrockin saralta. Mukaan mahtuu niin suomen kuin englannin kielelläkin levyttäneitä, joista jälkimmäisistä osa on kerännyt mainetta ja kunniaa myös kansainvälisillä areenoilla. Kaiken kaikkiaan suomalainen rock voikin vallan mainiosti ja se jaksaa viehättää sukupolvia toisensa perään.
Samalla voi ajatella, että on tultu kauas niistä ajoista, jolloin rockmusiikki oli ainoastaan nuorisomusiikkia. Samalla kun rockista on tullut massojen musiikkia myös alkuaikojen kapinallisuuden ja paheellisuuden konnotaatiot ovat saaneet väistyä. Rokki on monella tapaa tärkeä osa suomalaista kulttuuria, minkä lisäksi myös musiikin taloudellinen merkitys on alettu ymmärtää – suomalainen rock voidaan nähdä vientituotteena. Rock on kuitenkin ennen kaikkea jotain, joka elää sieluissamme ja sydämissämme, ei lompakoissa.
